Varhaiskasvatuksessa luodaan pohja ihan koko Suomen tulevaisuuteen. Mutta millaista pohjaa luodaan, jos varhaiskasvatus kärsii kroonisesta henkilöstöpulasta, eikä ratkaisua näy?

Keskustelussa varhaiskasvatuksessa tasapainoilee haaste siitä, että pystyttäisiin puhumaan suoraan siitä akuutista hädästä joka henkilöstöpula aiheuttaa, leimaamatta kuitenkaan alaa ja sen tekijöitä. Parhaimmillaan varhaiskasvatus on merkityksellinen, arvokas, hauska ja antoisa työ, mutta jos arjessa puuttuu kollegoita ja käsipareja, todellisuus voi näyttää toiselta. 

Erityisesti Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla kärsitään valtavasta henkilöstöpulasta. Ruotsinkielisellä puolella tilanne on kenties vielä pahempi. On todella hälyttävää ettemme kykene sen paremmin huomioimaan lasten oikeutta turvalliseen ja laadukkaaseen varhaiskasvatukseen. Henkilöstöpula myös lisää varhaiskasvatuksen ammattilaisten uupumisriskiä, ja tekee työarjesta kestämätöntä. Meillä ei ole varaa menettää yhtäkään kullanarvoista varhaiskasvatuksen ammattilaista.

Mitä sitten voimme tehdä? Sydäntä särkee, kun ei ole tarjota tähän helppoja vastauksia tai nopeita ratkaisuja. Joitain vaihtoehtoja kuitenkin on, niin valtakunnallisella kuin paikallisesti.

🧩 Varhaiskasvatuksen alan heikkoon palkkatasoon on puututtava voimakkaasti

🧸 Johtoa on tuettava tarjoamaan joustavampia työoloja uupumuksen välttämiseksi

📚 Varhaiskasvatuksen opettajien, sosionomien ja lastenhoitajien aloituspaikkoja on lisättävä

🪁 Nykyisten (opiskelevien/ilman koulutusta työskentelevien) työntekijöiden valmistumista on tuettava järjestämällä entistä joustavampaa opetusta

🎲 Varhaiskasvatuksen ammattilaisia on kuunneltava paremmin etenkin yksiköiden koosta päättäessä.

Myös varhaiskasvatuksen tulevaisuudesta päätetään eduskuntavaaleissa! Muista äänestää – ennakkoäänestys aukeaa jo ensi viikolla 22.3.!