Yliopisto-opiskelijoista vain 5 % on amiksia. Ja ei mikään ihme – kuka jaksaa rankan toisen asteen jälkeen ponnistella tavoitteen eteen, jonka saavuttamiseen yhteiskunta ei kannusta millään tasolla? Tai taistella vastaan, kun oppimispolut eriytyvät jo peruskoulussa?

Suomalaisen koulutuksen lupaus lapsille ja nuorille lähtee siitä, että umpikujia ei ole. Paperilla amiksesta ja lukiosta voi tasavertaisesti hakea korkeakoulutukseen, mutta todellisuudessa näin ei kuitenkaan ole. Amiksesta valmistuneille korkeakoulutukseen pääsy on kivinen tie, ja varsinkin tie yliopistoon vaatii edelleen kohtuutonta ponnistelua.

Amiksesta ei hakeuduta yliopistoon myöskään siksi, että yhteiskunta ei tue tällaista polkua eikä sitä siksi edes koeta vaihtoehdoksi. Jo peruskoulun ylemmillä luokilla kannustetaan jo selkeästi johonkin yhteen suuntaan, joka määrittää pääsyn joko työelämään tai korkeakoulutukseen.

Samaan aikaan puhutaan koulutustason nostamisesta, ja tavoitteena onkin korkeakouluttaa 50 % nuoresta ikäluokasta. Tähän pääseminen vaatii uudenlaista suhtautumista erityisesti amiksen antamiin valmiuksiin päästä sisään ja suoriutua korkeakoulutuksessa. Jo nyt suurin osa lukiosta valmistuneista hakeutuu korkeakoulutukseen, eli kasvua opiskelijamäärään on haettava ammattiin valmistuneiden joukosta.

Ei ole kenenkään etu, että pakotamme alle 15-vuotiaita lyömään lukkoon koko tulevaisuutensa. On sekä inhimillisesti että taloudellisesti järkevää, että ihminen voi, ja kokee kannattavaksi, oppia ja kouluttautua läpi elämän, vaihtaa alaa tai korkeakouluttautua silloin kun se omaa uraa parhaiten palvelee.

Yhteiskunnan tehtävä on mahdollistaa monipuolisesti erilaisten ihmisten pääsyä myös korkeakoulutuksen piiriin. Ensi vaalikaudella on aivan keskeistä, että panostamme entisestään ammatilliseen opetukseen ja opiskelijoiden ohjaamiseen, uudistamme opiskelijavalinnan järjestelmä ja luovumme ensikertalaiskiintiöstä. Todistusvalinnan on toimittava myös ammatillisesta koulutuksesta yliopistoon, ja väyliä päästä korkeakoulutukseen on lisättävä.

Kenenkään ei pitäisi koskaan joutua koulupolulla umpikujaan.