En osaa edes laskea, montako läheistäni on viime vuosien aikana sinnitellyt, uupunut, ja yrittänyt päästä terapiaan.

Opiskelijoiden mielenterveys on ollut jo vuosia hätätilassa. Neljännes alle 36-vuotiaista on vaarassa palaa loppuun työelämässä. Kun oma jaksaminen rakoilee eniten, pitäisi osata suunnistaa byrokratiaviidakossa ketterästi ja jaksaa odottaa kuukausien päässä siintävää apua.

Ongelma ei ole meissä jokaisessa erikseen. Ongelma on ylikuumentuneessa yhteiskunnassa. On turha kehottaa yksilöä jaksamaan tai skarppaamaan, kun kokonainen sukupolvi oireilee yhteiskunnallisesta ongelmasta.

Ja on päättäjien vastuulla ymmärtää sekä mielenterveyden arvo, että sen menettämisen hinta.

Siksi mielenterveyden tukeminen läpileikkaa kaikkea tekemääni politiikkaa. Mielenterveyskriisiä torjutaan tehokkaasti mm. kunnianhimoisella koulutus-, sosiaali- ja ympäristöpolitiikalla siksi, että huoli toimeentulosta, ilmastokriisin uhkaamasta tulevaisuudesta, yksinäisyydestä ja omasta arjesta kuormittaa mieltä. Mutta akuuttiin mielenterveyskriisiin vastaamiseksi meidän täytyy hoitaa kuntoon myös:

❗️ matalan kynnyksen mielenterveyspisteitä koko Suomeen, erityisesti koulujen yhteyteen
❗️ terapiatakuu voimaan ja resursointi kuntoon
❗️ maksuton psykoterapiakoulutus ja sen aloituspaikkamäärien kasvattaminen
❗️ mielenterveyden ensiapukurssit kouluihin, oppilaitoksiin ja työpaikoille
❗️ liikkuvat mielenterveyspalvelut
❗️ mielenterveyden hoito lakisääteisenä työterveyspalveluna
❗️ asennemuutos, joka vähentää mielenterveysongelmien stigmaa ja jatkuvan jaksamisen ihannointia.

Loistava tapa suojella huomista on panostaa mielenterveyteen jo tänään. Käy äänestämässä ennakkoon 22.-28.3. tai viimeistään vaalipäivänä 2.4. Minua voi äänestää Helsingissä numerolla 231.